Ostoskärryt ovat täynnä löytöjjä.
Rakentamisesta Tasapainoilusta elämässä

Ensin pitää sisustaa!

1.6.2020

Mökki on ollut olemassa minun sieluni silmissä jo pidempään, mutta ei ihan joka yksityiskohta. Tietyt asiat kyllä, kuten valkoiset kuultomaalatut sisäseinät ja lattia, pyöreä tuvan pöytä, L-malliset lauteet ja iso parvi. Ja avoin näkymä järvelle.

Halusin inspiraatiota ja toiveissa oli kyllä tehdä löytöjäkin mökille, kun menin käymään Lempäälän kierrätyskeskus Varikolla. Ja minua onnisti – siellä oli jonkun hylkäämä pyöreä pöytä, siihen sopivat kaksi tuolia, harmaa kahden hengen sohva ja vielä kaksi vaaleaa mattoa – yhteensä 50 euroa! Mahtavaa!

Kierrätyskeskuksen löydöt saavat vielä uutta maalia pintaan, sohva pesun.

Ainoa ongelma oli, mihin varastoin ne. Siskoni lupasi, että ne voisi varastoida heille, vanhan kotitalomme uumeniin. Mutta vain ensi juhannukseen saakka. Sovimme, että jos ne eivät ole häipyneet hänen tiluksiltaan siihen mennessä, ne poltetaan sitten juhannuskokossa.

Ruoka/kahviastiasto on jo olemassa, ne ovat kokeneet kovemman koulun. Äitini keräili astioita nuoruudessani minulle joka vuosi, ja muutamien vaiheiden jälkeen ne olivat säilytyksessä heidän autotallissa. Tuo autotalli otti ja paloi eräänä myrskyisenä yönä, ja hiiltyneiden puiden joukossa näkyi mm. näitä astioita. Niitä ei tutkittu silloin tarkemmin, kun luultiin, että ne on varmuudella entisiä. Asia oli loppuun käsitelty.

Kunnes eräänä päivänä, kun olin käymässä vanhemmillani, he pyysivät minua katsomaan vihreään laatikkoon – siellä oli samanlainen astiasto! He sanoivat, että joitakin astioita oli pystytty pelastamaan ja joitakin he olivat hankkineet uusia. En tiedä tuota uusien ja vanhojen todellista suhdetta, mutta ajattelen, että nämä ovat todella rautaisia mukeja, kippoja ja kappoja, joita ei mitkään vellit tai soosit kuumenna liikaa. Ne kirjaimellisesti nousivat tuhkasta, ja niiden on aika kukoistaa minun mökillä. Eivät muuten hajoa pikku pudotuksesta lattiaan.

Tulipalo ei ole minua liipannut tätä lähempää henkilökohtaisessa elämässä. Toki töistä tulee mieleen useitakin nokisia juttuja. Tulipalo on aina pelottanut minua, ja olen pyrkinyt elämään niin, että teen kaiken järkevän, mitä voin tehdä, sellaisen välttääkseni. Meillä ei jää pyykkikone tai pesukone päälle yksinään, kahvinkeitin ja paahdin ei huilaa seinässä kiinni ja puhelimet ladataan posliinisessa isossa kulhossa…tyhjät patterit odottavat kauppaan vientiä teipattuina lasisessa kannellisessa suolakurkkupurkissa. Palotikkaat ja poistuminen on suunniteltu yläkerrasta kolmesta eri kohtaa.

Kävin kirpputorikierroksella myös Seinäjoella Annen kanssa. Ihana tekosyy ajaa 400 kilometriä! Löysin Ykkösbasaarista makean taulun, joka huusi kaupassa nimeäni kun me astuimme sinne.

Happiness is not a destination. It is a way of life.

Jotenkin niin kulunut, mutta jotenkin niin totta tuo taulun teksti. Se toi mieleeni hiljattain Yle Areenasta Prismasta katsomani dokumentin nimeltä Onnellisuus. Siinä käsiteltiin yleisiä oletuksia, mitkä asiat tekisivät meidät onnelliseksi ja miten todellisuudessa voimme vaikuttaa omaan onnellisuuteemme. Vastaus siihen ei ollut uusi mökki, uusi auto tai uusi työpaikka…Dokumentti kestää vajaan tunnin, suosittelen katsomaan.

Ykkösbasaarista tarttui mukaani myös pari tyynyliinaa, rautaiset korit siihen pyöreälle pöydälle, liitutaulu toivottamaan tulijan tervetulleeksi ja puukori kamiinan puille. Mikä on ollut sinun paras löytösi kirpputorilta?

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *