Rakentamisesta

Juurakon maita

15.4.

Olen nyt Ainesjärven rannalla, lapsuuteni maisemissa. Tästä vasemmalle rantaa pitkin seuraavat 13 mökkiä ovat sukulaisteni, setien, tätien, serkkujen ja pikkuserkkujen, mökkejä. Isoisäni, joka kuoli ennen kuin synnyin, lohkoi 10 lapselleen täältä tontit. Kaksi sukulaisten tonttia on lisäksi Aurejärven puolella. Isäni, joka jäi pitämään isoisäni tilaa, sai siitä hyvästä vähän enemmän rantamaata. Vanhempamme antoivat minulle ja siskolleni sitten tontit näistä maista.

Aivan kuin jotakin alkaisi jälleen elää, kun alan rakentaa näille maille palan sieluni kotia.

Juurakon suku on elänyt kaikki nämä vuosikymmenet sulassa sovussa. Jotkut ovat ihmetelleet, kuka oikein haluaa olla sukulaisten kanssa tekemisissä kesälomallaan. Meille se on ollut rikkaus, ja onhan meitä muitakin – sukuun tulleet tyttö- ja poikaystävät, sukulaisten tuttavaperheet ja muut.  Kun olin lapsi, olin kesät setien, tätien, kaupunkiserkkujen ja pikkuserkkujen kanssa heidän mökeillään.

Samana päivänä saatoimme saunoa ja uida ainakin kuudella mökillä, mellastaa, rällästää, nauraa ja paistaa makkaraa. Lissun mökiltä muistan pissapuun, jonka juuressa kävimme kilpaa pissalla, Kaija tarjosi aina juotavaa ja syötävää, samoin Sisko. Nälkä ei päässyt koskaan yllättämään. Kukaan ei varsinaisesti vahtinut meitä, kukaan ei olisi pysynytkään meidän perässä. Meitä lapsia oli puolesta tusinasta viiteentoista, yksin ei koskaan tarvinnut olla.

Tämä mökkitontti on silti ylhäisessä yksinäisyydessä – sivuilla ei ole näkö- tai kuuloetäisyydellä ketään. Edessä siintää Ainesjärvi, joka on kooltaan vajaan neliökilometrin ja syvimmillään 24 metriä. Tällä tontilla rantaviivaa on 80 metriä. Aikoinaan eräs tuttu sukeltaja tutki rantaa ja sanoi, että rannassa on matalaa hiekkarantaa noin 10 metriin saakka ja sitten alkaa äkkisyvä. Siitä on kuitenkin jo monenmonta vuotta.

Tänä kesänä on edessä rannan läpikäynti neliömetri neliömetriltä, jotta voin olla varma, mitä ranta pitää sisällään tänä päivänä. En pysty ajattelemaan, että kahlaisin toistaiseksi tuntematonta rantaa paljain jaloin – onneksi crocseillekin löytyy siis joku järkevä käyttökohde! (minulla on ollut maalaus- ja ulkotyökenkinä aiemmin jäljitelmäkrokseja, ja keväällä ostin ekat alkuperäiset. Mies on kehunut niitä niin hyviksi ja moittinut minun ei-alkuperäisiä muovipopojani. Nyt minulla on edelleen rumat muovipopot, mutta mies ei moiti niitä! Erinomaiset rantahommiin!

Labradorinnoutaja Sulo viihtyy näillä rannoilla myös.

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *