Kuorma-on-tontilla
Rakentamisesta

Vihdoin koitti se suuri päivä – hirsirakentaminen alkoi

13.3.2021

Hirsipaketin toimitus oli sovittu perjantaiaamuun. Sain nukuttua yöni hyvin, koska olin yksinkertaisesti liian väsynyt jännittämään. Olin tontilla aamuseitsemältä, Jarno tuli seitsemäksi myös. Työni alkoivat pohjan kolaamisella ja lapioimisella tuoreimmista lumista. Sen jälkeen kannoin telineiden osia mäen päältä alas rakennuspaikkaan. Matkaa oli ehkä nelisenkymmentä metriä, mutta kyllä sekin alkoi tuntumaan kun mäkeä tarpeeksi monta kertaa ravasi milloin mikäkin tavara kainalossa.

Yksi koivu kaatoon

Alkoi todella vaikuttaa siltä, että olisi järkevintä tehdä hirsien kokoaminen nosturilla. Isä kaatoi moottorisahalla yhden koivun, joka olisi nosturin tiellä. Se olisi kaadettu joka tapauksessa, koska se olisi aika lähellä tulevaa rantasaunaa. Tavarakuorma oli jo lähistöllä, ja Jarno lähti hakemaan kuljettajaa katsomaan tietä ja rakennuspaikkaa. Asia oli sinetöity, kun varmistui, että nosturi ylettyy toimimaan mäen päältä rantaan.Olin ajatellut, että miehissä ja naisissa kantaisimme hirsiä päivän pari, tai viikon, kunnes hirret olisivat paikoillaan. Kuinka väärässä olinkaan, ja onneksi.

Varmuudeksi levittelin mökkitielle vielä hiekoitussepeliä, jotta mahdollisen liukkauden kanssa ei tulisi ongelmia. Kuorma-auto tuli yllättävän nopeasti, ja tunnelmani oli katossa. Siinä niitä nyt on, unelmieni palasia rekan kyydissä, Ollikaista monta pakettia!

Ensimmäinen kuorma.

Nosturi ainoa oikea ratkaisu

En ollut osannut mitenkään hahmottaa, mihin rekan nosturi taipuisi. Kuljettaja nosteli valtavalla nosturilla hirsipaketteja alas rantaan ja terassilautoja ja muita myöhemmin tarvittavia paketteja yläpihalle. Nosturin varsi ulottui yli 30 metriin ja johan se oli näky!

Tässä kuvassa ollaan jo loppuvaiheessa kasaamista.

Kun ensimmäinen hirsipaketti avattiin rannassa, hämmästelin, olinko tilannut Ollikaiselta todella noin isoja hirsiä. 134 mm x 205 mm. Ja pellavat ovat valmiina! Olin varautunut laittamaan niitä paikalleen kierros kierrokselta. Ja se hirsien koko. Ja paino. Pituus. Ja mökin korkeus pilarien päällä. Vähitellen aloin hahmottaa tilannetta. Ehkä vähän noloa, mutta olihan minulla aika optimistiset kuvitelmat siitä, miten rantasauna kasattaisiin talooporukalla kuten ”ennen vanhaan”.

Vatupassiakin tarvittiin

Jarnon ja nosturinkuljettajan yhteistyö oli saumatonta. Aikaa ei mennyt miettimiseen, kuinka pitäisi tai mitä tarkoittaa tai miten olisi parempi. Muutama kerta ristimitattiin, jotakin katsottiin vatupassilla, ja hirret löysivät paikkansa pala palalta. Olin jotenkin hämilläni, miten nopeasti kaikki lähti alkuun, ja rantasauna alkoi kohoamaan korkeuksiin.

Tässäkö se nyt tulee, vuosikymmenen mietintäni ja vuosien haaveiluni todeksi? Juuri pahimpaan koronan kurimuksen aikaan, kun en tiedä, täytyykö minun olla jo maanantaina töissä. Nytkö se tapahtuu? Nytkö minun jälkeni jää näihin rantoihin, sukuni syviin vesiin, isovanhempieni maille? Tähän alkaa rakentua niin paljon muutakin kuin rakennus hirsistä. Tähän tulee minun jalanjälkeni kenties vuosisadoiksi.

Työtä tauotta

Meillä oli apuna muitakin talkoolaisia, mutta nosturi vaikutti suunnitelmiin niin, että se hoiti raskaimmat työt. Miten paljon aikaa olisikaan mennyt käsin kasaamiseen, ja kuinka paljon telineitä, olkapäitä ja voimaa se olisikaan vaatinut. Nyt sen tajusin.

Päivä kului nopeasti, ruokatauko meinasi unohtua, onneksi nuotio tarjosi meille hyvät välipalamakkarat. Välillä nosturinkuljettaja lähti hakemaan toisen kuorman tavaraa.

Kierros kierrokselta runko nousi pystyyn, minun vastuullani oli mm. painella pellavaan reijät sähkönvetoja varten ja juoksuttaa milloin mitäkin, milloin kenellekin. Kun kello lähestyi kuutta, havahduin illan vähitellen hämärtyvän. Hirsiä oli vielä jäljellä kymmenkunta. Terassin etureunan vaakapuu, joka tuli pystytolppien yläpuolelle, pystyttiin juuri ja juuri laittamaan paikoilleen nosturin avulla. Se oli aivan nosturin ulottuvuuden rajoilla, kun hiukan hirttä heijattiin. Metrikin rannempana, niin työ olisi vaikeutunut. Mökki on siis oikein passelissa kohtaa!

Miten paljon voikaan saada aikaan 12 tunnissa

Iltaseitsemään mennessä hirsikehikko oli pystyssä. Mieletön suoritus! Olimme kyllä kaikki varsin väsyneitä, mutta tiesimme, että ei olisi mitään järkeä tuottaa nosturia tänne erikseen uudelleen. Saunamökki oli kooltaan juuri niissä rajoissa, että yksi päivä riitti.

Yhden päivän työn tulos.

Olimme väsyneitä, minun oloni oli lisäksi hyvin epätodellinen. Enää ei olisi vain tonttia, nyt olisi hirsimökki. Saunamökki. Rantasauna. Kuorma-auton valot ja nosturi valaisivat rantaan vielä hetken. Ei ollut sanoja kuvaamaan, mitä tunsin.

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *